Toko-Colliet

 

 

Ohessa on kooste Kennelliiton tokoleiriltä toukokuulta 2002.

seur2.jpg (27883 bytes)

Jo perinteeksi muodostuneella Kennelliiton tokoleirillä kouluttajina tänä vuonna olivat ruotsalainen Sofie Åkerberg ja norjalainen Kjell-Gunnar Eggesvik. Tokon täyteinen viikonloppu vain vahvisti tärkeiden perusasioiden merkitystä, mutta kertaushan on opintojen äitiJ

Treenit olisi tärkeää suunnitella: mitä aiotaan kouluttaa ja miten? On mietittävä etukäteen, miten saamme koiran toimimaan halutulla, oikealla tavalla. Oppimistilanteessa on oltava hauskaa ja koiralta vaaditaan asioita vasta sitten, kun se ne varmasti osaa. Uudet asiat opetellaan kotona lyhytkestoisissa treeneissä. Suoritetaan tietty harjoitus 2 – 3 kertaa niin, että se onnistuu ja jätetään asia hautumaan koiran päähän muutamaksi päiväksi. Koulutuskentälle häiriöharjoituksiin siirrytään vasta, kun koira osaa. Aluksi harjoitellaan häiriössä ihan perusharjoitusta ja vasta sitten vaikeutetaan liikkeiden suorittamista sille tasolle, jonka koira osaa kotona häiriöttömässä tilassa.

Seuraaminen lähtee kontaktista

Kaiken yhteistyön perusta on hyvä kontakti. Tavoitteena on koiran ja ohjaajan hyvä suhde! Ensimmäinen "liike", joka koiralle opetetaan on kontakti. Jo pentua opetetaan istumaan perusasennossa pitäen ohjaajaan kontaktia. Kontaktin pito istuessa on helpompaa kuin liikkeessä, siksi seuraamisharjoitusta ei aloiteta ennen kuin koira osaa kontaktin pidon istuen. Sivullaoloon käsky liitetään liikkeeseen vasta, kun koira jo istuu sivulla oikein ja pitää kontaktia. Alkavan liikkeen keskittyminen lähtee kontaktista, siksi liikkeiden välillä (esim. kokeessa) ei koiran kanssa saisi "riidellä" perusasennosta. Opetusvaiheessa perusasentoa ei korjailla, jos harjoitus ei onnistu, keskeytetään se ja aloitetaan alusta!

Kuten jo mainittua seuraamisen edellytyksenä on kontakti ja hyvä perusasento. Koiran hallitessa nämä aletaan harjoittelemaan seuraamista askelittain. Jos koira tekee virheellisen suorituksen, keskeytetään harjoitus ja palataan helpompaan harjoitukseen. Tavoitteena on koira, joka pystyy seuraamaan suoraan pitkän matkan (100 m) ilman käännöksiä, pysähdyksiä ja pitää jatkuvasti kontaktia. Vasta tämän jälkeen harjoitellaan käännöksiä ja täyskäännöksiä. Seuraaminen opetetaan ilman hihnaa, se vaatii onnistuakseen hyvän kontaktin! Koiraa palkataan suoraan seuraamisesta oikeassa paikassa liikkeestä. Tämä liikkeestä palkkaaminen toimii myös stressaantuneille koirille, jotka seuraavat liian edessä. Monet koirat stressaantuvat seuraamisessa, kun ohjaaja lähtee juoksemaan. Juoksua tulisi harjoitella siten, että ohjaaja juoksee "paikallaan" liikkuen vain vähän eteenpäin ja juoksu kestää niin kauan kuin koira rauhoittuu seuraamaan oikeassa paikassa. Hidas vauhtia helpottaa myös palkkaamista liikkeessä. Vasta hitaan juoksun onnistuessa lisätään vauhtia. Käännökset ja sivuaskeleet harjoitellaan askelittain namilla koiraa ohjaten. Seuraaminen on siis koiran kanssa "yhdessäoloa" ja kontaktia. Seuraamista ei tule opettaa esim. pallolla palkkaamalla, tällä tavoin opetettu koira seuraa levottomasti ja epätäsmällisesti.

Noudon opetustavat

Noutoa voidaan opettaa kahdella tavalla riippuen siitä, onko koira kiinnostunut esineistä vai ei. Saadaksemme tämän selville, kokeillaan juokseeko koira heitetyn esineen perään ja tuo sen takaisin ohjaajalle. Joillekin koiraroduille tämä on luontainen käytösmalli (esim. noutajat). Jos koira osoittaa kiinnostusta kapulaan/esineeseen tällä tavoin, aloitetaan noudon opettelu siten, että koira opetetaan pitämään kapulaa istuen suussaan. Alkuharjoituksissa kehutaan jo sekunnin kapulan pidosta. Kun koira osaa pitää kapulaa suussaan, opetetaan koira liikkumaan se suussaan (vapaasti tai seuraten). Tässä vaiheessa on huomioitava, ettei koira ala pureskella kapulaa. Seuraavassa vaiheessa koira jätetään istumaan kapula suussa ja se tuo sen ohjaajalle muutaman metrin matkan. Sitten harjoitusta vaikeutetaan siten että nouto tehdään "luoksetulona", eli koira jää istumaan, ohjaaja jättää kapulan puoleen väliin ja koira tullessaan luokse ottaa kapulan matkalta mukaan. Tämäkin harjoitus tehdään aluksi lyhyeltä matkalta. Paikallapysyminen harjoitellaan erikseen. Siinä voidaan käyttää apuohjaajaa, joka heittelee kapuloita, palloja ym. ja koira palkitaan ohjaajan vieressä istumisesta. Vasta näiden harjoitusten jälkeen voidaan tehdä kokonainen nouto!

Osa koirista ei ole kiinnostunut esineistä, eivätkä ne halua ehkä ottaa mitään suuhunsa. Todennäköisesti namit ovat kuitenkin mieleen ja niitä hyväksi käytetään tässä harjoituksessa. Menetelmä vie aikaa, mutta tuottaa varmasti tuloksen. Harjoitus kannattaa suorittaa pienehkössä huoneessa sisätiloissa (ei muuta häiriötä tai kiinnostuksen kohdetta). Istutaan itse ja ohjaajalla on esine, joka on helppo ottaa suuhun sekä kädestä että lattialta. Ohjaajalla on toisessa kädessä hyvä nami ja toisessa kädessä esine. Aluksi koira palkataan esineen nuuhkimisesta, palkkausta jatketaan siihen saakka, kunnes koira ymmärtää, että palkka tulee esineen nuuhkaisusta. Seuraava askel on esineen maistamisesta palkitseminen, sitten kiinniottamisesta palkitseminen. Seuraavaksi esine siirretään lattialle. Taas palkataan ensin nuuhkimisesta, sitten maistamisesta, sitten nostosta ja sitten käteen nostosta. Kun koira on kerran nostanut esineen käteen, palkataan sen jälkeen vain siitä! Koira oppii, että hyvän palkan saa eri esineistä ja sen jälkeen se tarjoaakin jo kaikkea! Koiralla on kiire luovuttaa esineensä pois! Tämä menetelmä ei johda pureskeluun ja se toimii varsinkin pehmeiden koirien kanssa.

Uutena keinona korjata kapulaa pureskelevaa koiraa oli namin pitäminen nenän yläpuolella samanaikaisesti, kun koira pitää kapulaa suussaan. Aluksi lähdetään ihan muutamasta sekunnista, jos koira ei pure, otetaan kapula pois suusta ja palkataan. Pikku hiljaa aikaa pidennetään ja palataan aina takaisin helpompiin harjoituksiin, mikäli koira aloittaa pureskelun uudelleen.

Ruutuun

Ruutua molemmat kouluttajat opettivat siten, että ohjaaja hämää koiraa muka viemällä ruutuun jotain. Koira lähtee tutkimaan ruutua, jolloin se palkataan heittämällä pallo tai nami koiralle ruutuun. Kumpikaan kouluttajista ei suositellut namin laittoa ruutuun (koira haistelee ruudussa). Eräällä evl:n koiralla ongelmana oli sivulaidoilta "sisäänmeno" ruutuun. Tähän ongelmaan tepsii hyvin "kuja" eli merkiltä kohti ruutua laitettiin yhteensä 6 ruutumerkkiä kolmen metrin välein. Apuohjaaja vei pallon viimeisten merkkien takaosalle ja koira juoksi kaikkien merkkien välistä ruutuun.

Kisoihin valmistautuminen

Ennen kisoihin menoa pätkissä opetetut liikkeet kootaan kokonaisuuksiksi ja niitä harjoitellaan siinä järjestyksessä kuin ne ovat kisoissa. Koiran ja ohjaajan on totuteltava liikkeenohjaajaan, joka käskyttää. Aina kun liikkeenohjaaja on paikalla harjoituksissa, palkitaan koiraa tavallista enemmän – näin annamme koiralle kuvan, että kun liikkeenohjaaja on paikalla on vielä tavallista treeniäkin kivempaa!

Ohjaajan on opittava löytämään joka liikkeeseen koiralle sopiva vireystila. Esim. hyppynoudon jälkeen seuraa kisoissa tunnistusnouto, jossa koiran olisi rauhoituttava käyttämään nenäänsä. Siksi liikkeitä täytyy harjoitella kisajärjestyksessäkin ja miettiä harjoituksissa, miten koiran saa oikealla vireystasolle tulevaa liikettä ajatellen.

Ennen kisoja laiskemman koiran kannattaa antaa levätä – ei pidempiä lenkkejä eikä treenejä edellisinä päivinä . Stressaavalle koiralle suositeltiin rauhallista työtä edellisenä päivänä, esim. jäljestämistä. Jokaisen on opittava tuntemaan oma koiransa, mikä sopii juuri omalle koiralle valmistautumiseksi.

Pienestä jännityksestä ohjaaja saa energiaa. Liika jännitys on kuitenkin pahasta – on uskallettava myöntää itselleen ja muille, että jännittää ja yrittää sitä kautta laukaista jännitys. Lisäksi olisi harjoiteltava sellaisissa tilanteissa, joissa jännittää (esim. liikkeen ohjaaja käskyttämässä) ja yrittää sitä kautta totuttaa koira hyväksymään ohjaajan jännitys.

Luettavaksi Sofie suositteli Memea Molinin kirjoittamaa kirjaa "Lydnadsboken"!