Toko-Colliet

 

 

Ledi on vakuuttunut, että videoiltakin voi oppia - Uffe ei jaksa katsoa omia kisojaan...

 

Ohessa on kooste Kennelliiton tokoleiriltä toukokuulta 2001.

 

Sydän matkassa koulutuksessa

Kennelliitto järjesti 26.-27.5.2001 tokoleirin Lahden Messilässä. Kouluttajina toimivat Ruotsin maajoukkuevalmennettavat Nils-Rune Larsson ja John Eklöf. Kaksipäiväinen leiri oli raskas, mutta antoisa. Käyn tässä ja seuraavassa lehdessä läpi leirin antia. Osa asioista on varmasti vanhoja tuttuja, mutta toivottavasti uusia vinkkejäkin tulee teille kaikille.

Kaiken koulutuksen perusta on koiran ja ohjaajan yhteinen kieli. Koiran on jo pentuna opittava, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ensimmäinen opetettava "asia" on kontakti ohjaajaan. Opetettaessa uusia asioita koiran on oltava ohjaajan lähellä. Ohjaajien suurimpana ongelmana on usein se, että he kokevat koiransa olevan hitaita. Liikkeiden perusteet tulee opettaa koiralle erittäin hyvin, vasta sitten otetaan vauhti mukaan. Koira kyllä osaa juosta!!! Jos koira tekee väärin, huomautetaan sitä asiasta, otetaan suoritus uudelleen ja palkitaan oikeasta suorituksesta.

Harjoitusten suunnittelu etukäteen on erittäin tärkeää - mitä ja kuinka aiot tehdä. Harjoitusten pituuden pitäisi olla sellainen, että se osuus harjoituksista, joissa koira onnistuu on pidempi kuin se osuus, joissa koira ei onnistu. Oppimista tapahtuu vasta siinä vaiheessa. Koiran motivointi ja palkitseminen on myös hyvin tärkeää. Koira ei saisi tietää, mikä palkkio tulee olemaan. Myös palkitsemismuotoa kannattaa miettiä. Monille koirille pallo tai vetoleikit ovat hyvin stressaavia. Niistä on joskus jopa enemmän haittaa kuin hyötyä ja voi olla vaikeaa nähdä motivaation ja stressin ero koirassa. Varsinkin äänekkäillä koirilla stressitason nousu aiheuttaa vielä enemmän ääntelyä!

Harjoituksissa mielikuvitukselle ei ole rajoja. Koira oppii helposti ennakoimaan tulevia liikkeitä. Kannattaakin suunnitella hyvin vaihtelevia harjoituksia ja käyttää liikkeenohjaajaa hämäämässä koiraa käskytyksin. Ohjaaja päättää, mitä tehdään ja koira ei saisi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Myös kilpailunomaisia treenejä kannattaa järjestää, sillä osa koirista saattaa hämääntyä vieressä kävelevästä tuomarista tai liikkeenohjaajasta.

Kilpailuissa kannattaa luoda oma "kilpailurituaali". Varsinkin koiran heikkoja kohtia kannattaa treenata juuri ennen kehään menoa. Näin vahvistamme koiran itseluottamusta sille vaikeassa liikkeessä. Kisoissa tapahtuu yleensä sellaisia asioita/virheitä, joita emme ole huomanneet harjoituksissa. Analysoi siis kisasi tarkasti jälkikäteen!

Hyvän kontaktin lisäksi molemmat kouluttajat korostivat "sydämen mukana oloa" koulutuksessa. Kun kehut koiraa, tee se täydestä sydämestäsi. Jos joudut kieltämään koiraa, unohda negatiivinen tunnetilasi heti, niin että koiran onnistuessa kiitoksesi tulee täydestä sydämestä!

Seuraaminen

Ennen seuraamisharjoituksia koiran kontaktin ja perusasennon tulee olla kunnossa. Koiran oikea paikka vasemmalla sivulla on niin, että koiran etujalat ovat samassa linjassa kuin ohjaajan kengän kärjet. Aluksi harjoitellaan seuraamista askelittain ja mukaan otetaan käännökset paikalla. Koiran tulee seurata joko pää tai lapa ohjaajan jalan kohdalla. Ohjaajan pitää kontrolloida vartalonsa käyttöä, koska koira seuraa eniten sitä! Ohjaajat usein tekevät vasemmalle ja oikealle käännökset pysähtyen, jolloin koirakin töksähtää. Käännöksissä painopisteen tulee olla oikealla jalalla ja käännöksen tulee olla sujuva. Jos koiran kontakti herpaantuu seuraamisharjoituksessa tai se tekee virheen, palataan heti muutaman askeleen seuraamisharjoitukseen. Ennen palkkausta odota aina 6 sekuntia! Kädellä ei perusasentoa korjata, vaan koira korjaa asentonsa oikeaksi. Seuraamisessa korostuivat eleettömyys, rauhallisuus – ohjaaja ei saa turhaan liikehtiä!

Maahanmeno ja seisominen

Seisomista harjoiteltiin lyhyen hihnan avulla. Käskyn tueksi pieni nykäisy hihnasta, käsi eteen ja peruuttaen pois koiran luota. Palattaessa seurautetaan aina askel eteen ja liike seis. Näin koira ei opi ennakoimaan istumista. Alusta saakka mielessä kannattaa pitää evl:n ruutukävely. Siksi seisomisessa (kuten myös maahanmenossa) koira opetetaan olemaan paikallaan, vaikka ohjaaja menisikin koiran taakse.

Liikkeestä maahanmeno tehtiin samaan tyyliin. Käskyä annettaessa käännytään koiran eteen ja viedään namikäsi maahan ja jätetään koira peruuttaen. Koira oppii menemään suoraan seisomisesta maahan ja jäämään suoraan asentoon. Vasta kun tekniikka on hallussa harjoitellaan nopeutta. Kannattaa muistaa, että jos koira seuraa vinossa, menee se myös maahan/seisomaan vinoon!

Luoksetulo

Monilla koirilla luoksetulot hidastuvat pysäytysten tullessa mukaan. Vaikein osuus voin ja evl:n luoksetuloissa on viimeinen osuus, sillä koira on jo pysäytetty kaksi kertaa. Nopeutta kannattaa harjoitella jatkuvasti. Esim. kutsu koiraa ja heittäydy samaan aikaan mahallesi maahan piilottaen samalla pallon allesi. Koiran tullessa vauhdilla luoksesi leikitään palkaksi. Nopeutta ei kannata harjoitella juoksemalla itse poispäin, vaan esim. näyttämällä koiralla palloa kutsuessa ja palkkaamalla sen vapauttaen taaksepäin. Vaihtelevuutta harjoituksiin saa myös tekemällä liikkeestä seisomisia ja luoksetuloa tai liikkeestä maahanmenoja ja luoksetuloja.

Hyppy

Alokasluokan hyppyä ei kannata opettaa liian tarkaksi, sillä muuten on ongelmia avoimessa luokassa, jossa koiran täytyy ylittää este itsenäisesti. Avoimen luokan hypyssä etäisyys esteeseen on tärkeä (noin 3 metriä). Koiralla tulee olla riittävästi tilaa hypätä ja ihanteellisin suoritus on silloin, kun koira etenee saman matkan esteen toisella puolella. Avoimen luokan hypyssä voi käyttää avuksi apuohjaajaa, joka menee esteen toiselle puolelle ja houkuttaa koiraa. Koira lähetetään hyppäämään, ohjaaja sanoo istu käskyn ja apuohjaaja palkkaa. Seuraavassa vaiheessa apuohjaaja siirtyy kauemmaksi ja ohjaaja käskee koiran istumaan jo ennen apuohjaajaa ja menee itse palkkaamaan koiran.

Hyppynoudoissa koira tule opettaa hyppäämään ja noutamaan monista eri asennoista. Eli heitä kapula esteen oikealta sivulta esteen toiselle puolelle oikealle sivulle. Vaikka koira voisi noutaa kapulan hyppäämättä kumpaankaan suuntaan, vaaditaan siltä hyppynnoutoa. Näin vältymme kiertämisiltä kisoissa. Metalliesineen noudossa kapulan heittotaktiikka on tärkeä. Jos heität metalliesineen keskeltä kiinni pitäen, kierii se helposti. Jos heität sen kierteellä pitäen kiinni lavasta, pysähtyy kapula paikalleen!

Nouto

Monille koirille noudon opettaminen tuottaa ongelmia. Koiralle on epäluonnollista juosta esineen perään, ottaa se ja luovuttaa ohjaajalleen – mieluummin se tappaa kapulaa ja vie sen nurkkaan piiloon! Koiralle on luontaista juosta kapulan perään, sitä siis meidän ei tarvitse opettaa koiralle. Noudon opetus aloitetaankin pitämisharjoituksella. Koiralle opetetaan pidä-käsky laittaen kapula koiran suuhun ja pitäen kiinni leuan alta, niin ettei koira pääse tiputtamaan kapulaa. Koiraa kielletään, mikäli se yrittää tiputtaa kapulan ja kehutaan sen pitäessä kapulaa hyvin. Tätä harjoitusta jatketaan kunnes koira rauhoittuu ja pitää kapulaa kauemmin kuin on taistellut vastaan. Harjoitus voidaan aloittaa jo 6 kuukautisella pennulla, jolla hampaat ovat vaihtuneet. Seuraava harjoitus on kapulan nosto lattialta. Koiraa voidaan auttaa kumartumalla itse alas ja palkkaamalla kapulan nosto namilla. Seuraavana harjoitellaan kapulan kantamista juosten ja kävellen ja otetaan luoksetuloa kapula suussa. Vasta näiden harjoitusten onnistuessa kapula heitetään koiralle! Vauhtia voidaan harjoitella laittamalla kentälle paljon esineitä, jotka koira lähetetään hakemaan kannustaen. Jokaisesta esineestä saa palkaksi namin. Toinen tapa on tavaroiden vienti ihmisten välillä esim. lenkillä.

Toinen tapa on opettaa koiralle, että sitä kehutaan noutokapulaan reagoimisesta. Aluksi riittää, että koira koskettaa kapulaa. Lopulta kapula vaihdetaan namiin. Tällä tavoin nouto saadaan opetettua ruotsalaisten mukaan koiralle noin 3 kuukaudessa, ensimmäisellä tavalla noin kahdessa viikossa!

Monet koirat ääntelevät kapulaa heitettäessä. Siinä tapauksessa kannattaa lähteä seurauttamaan koiraa, käydä tekemässä täyskäännös ja lähettää vasta sitten koira noutamaan.

Tunnistusnouto

Tunnistusnoudossa vaikeinta on saada koira tajuamaan, että sen on käytettävä nenäänsä. Noudon on oltava hanskassa, eikä koira saa pureskella esineitä. Harjoittelu aloitetaan niin, että avustaja vie muut kapulat lähekkäin toiselle puolelle koirakkoa ja oikein, noudettavan kapulan toiselle puolelle koirakkoa. Koiran osatessa hakea oikein kapulan siirretään sitä aina lähemmäs ja lähemmäs muita kapuloita. Jos koira ottaa väärän kapulan, sitä ei kielletä, vaan aloitetaan harjoittelu taas kauempaa. Kiellot aiheuttavat sen, että koira jatkossa menee kapuloille ja katsoo ohjaajaa kysyäkseen, minkä kapulan saa ottaa? Korkeaa ruohoa kannattaa käyttää hyväksi harjoituksissa, koira joutuu näin käyttämään nenäänsä.

Neliökävely

Neliökävelyssä sekä seuraaminen että koiran asentojen suoruus ovat tärkeitä. Koira ei myöskään saa nuuskia jäädessään paikalleen. Kuten seisomisen ja maahanmenon yhteydessä oli puhetta, koira täytyy opettaa alusta asti siihen, että ohjaaja voi olla missä puolella koiraa tahansa. Liikettä on harjoiteltava aina eri tavoin, koira ei saa tietää mikä käsky tulee seuraavaksi tai tuleeko käskyä ollenkaan. Koira saa lähteä liikkeelle vasta ohjaajan käskystä – samaan aikaan – siksi kannattaa harjoitella välillä niin, ettei koiraa otetakaan mukaan, vaan koiran on kuunneltava ohjaajaansa. Oman kävelytahdin löytäminen on tärkeää. Myöskään käännöksissä ohjaaja ei saa pysähtyä, vaan kävely jatkuu samalla tahdilla. Jos koira lähtee kääntymään ohjaajan mukana, ohjaaja tekee pienen kierroksen hokien käskyä ja rauhoitellen samalla koiraa. Tällöin on palattava helpompiin harjoituksiin. Perusteet tässäkin liikkeessä ovat tärkeät – kun koira seuraa suorana, tekee se myös liikkeet suorana.

Kauko-ohjaus

Ruotsalaisten mielestä kauko-ohjaus on sellainen liike, josta on mahdotonta saada 10:iä! Liikkeen vaikeus lieneekin siinä, ettei koira saisi liikkua mihinkään suuntaan vaihtaessaan asentojaan.

Avoimessa luokassa on jatkoa ajatellen otettava huomioon, miten koira istuu. Jos koira istuu etujalat harallaan, tulee se jatkossa seisomisliikettä tehdessä tulemaan askeleen eteenpäin. Siksi istuminen etujalat vierekkäin tulee opettaa koiralle heti alkuun. Koira palkataan pään yli, niin että se istuu kunnolla. Maahanmenoon saadaan nopeutta auttamalla koiraa kädellä perusharjoituksissa.

Voittajaluokassa liike vaikeutuu jo pitkän matkankin vuoksi – koira haluaisi tulla luoksemme ja etenee siksi helposti. Jos aikaisemmin on oltu seisomisliikkeen harjoittelussa tarkkoja, on siitä etua nyt. Opetus aloitetaan hyvin läheltä ja siinä voidaan käyttää hyväksi "laatikkoa", jonka etuosan alle koiran etujalat mahtuvat. Näin koira ei pääse liikkumaan mihinkään suuntaan.

Ruutu

Ruutuun lähetys vaatii koiralta itsenäisyyttä. Koirat menevät ruutuun näköärsykkeellä, vaikka alun perin liikkeen tarkoituksena oli ohjattavuus.

Harjoitukset aloitetaan käymällä itse ruudussa ja koskettamalla maata. Koira lähetetään sen jälkeen ruutuun todella läheltä ja todennäköisesti koira menee katsomaan, oliko siellä ruudussa jotain. Koiraa kehutaan heti sen ollessa ruudun sisällä. Ruutuun voidaan jättää myös pallo ruudun takarajalle (tämä siksi, että koira voi tulla ruudussa askeleen eteenpäinkin tulematta silti ruudusta ulos). Koira yhdistää pallon ruutuun ja koiran mennessä ruutuun pallon perään, palkataan koira leikkimällä ruudussa pallolla. Jos käsket koiran maahan ruutuun, tee se vasta sitten, kun koira on ehtinyt saada pallon itselleen. Palkaksi ei saa käyttää ruokaa, muuten koira lähtee hakemaan sitä merkeiltä!

Kun olet lähettämässä koiraa ruutuun, katso, mihin sen katse osoittaa. Koiran on katsottava suoraan ruutua kohti! Koiraa voi helpottaa myös se, että se saa katsoa edellisen koirakon ruutuun menon. Koiran olisi opittava menemään ruutuun siihen suuntaan, minne osoitamme. Tätä voi harjoitella mm. siten, että laitamme kentälle kaksi ruutua, jonne koiraa lähetetään vuoron perään

Koira olisi myös opetettava liikkumaan ruudussa. Moni koira jää nimittäin ruudun eturajalle, josta se on helposti saatavissa ruutuun peruuttamalla.

Jos koira ei pidä palloista tai leluista, voidaan ruutu opettaa siten, että koira jätetään ruudun eteen ja ohjaaja menee ruudun taakse näyttäen ruutua ja huutaen koiraa ruutuun. Koiran tullessa ruudun takarajan kohdalle, käsketään se maahan ja palkitaan. Jatkossa ruudun takana voidaan käyttää apuohjaajaa.

Koira kannattaa maahanmenon sijasta jättää välillä seisomaan ruutuun. Näin ohjaaja näkee paremmin, missä kohtaa koira on ja siirtää sitä ruudussa oikeaan paikkaan. Katso aina itse takamerkkejä, niistä näkee parhaiten, onko koira varmasti ruudussa.

Evl:n ruudussa koiran on seisottava merkillä noin 6 sekuntia ennen ruutuun lähetystä. Säde merkillä on kaksi metriä ja kilpailijat voivat vaatia, että se näkyy. Tällöin liikkeenohjaaja piirtää sen maahan hiekkaan tai esim. liidulla kisan ollessa asfaltilla.

Monilla koirilla ruudusta tulo seuraamiseen on vaikeaa. Seuraamista on vain noin 5 metriä ja seuraaminen on helposti hutiloitua. Harjoituksissa kannattaakin harjoitella pidempi matka ja palkita vasta hyvästä seuraamisesta. Myös varaslähtö on tavallinen – harjoittele välillä niin, että avustaja huutelee liikkeenohjaajana "käskyä", etkä kutsukaan koiraa seuraamaan. Joillekin koirille tänne-käsky toimii seuraa-käskyä paremmin.

Tässäpä näitä ruotsalaisten koulutusvinkkejä! Kokonaisuudessa ruotsalaiset pitivät Suomen maajoukkuetta 3 vuotta sitten liian hitaina, nyt vauhtia on tullut kuulemma liikaa. Eli tasapaino kaikessa on tärkeintä!! Antoisia koulutushetkiä koirienne kanssa!