Toko-Colliet

 

 

Nouto.gif (67457 bytes)

 

STEP BY STEP -MENETELMÄ

Ensin voimme kysyä itseltämme, haluammeko opettaa koiran tekemään liikesarjoja vai tottelemaan käskyjä. Harjoiteltaessa jatkuvasti kokonaisia liikkeitä, koira oppii ulkoa liikkeen ja urautuu. Step harjoittelussa vältytään tältä ongelmalta, koska osasuorituksia voidaan yhdistellä miten tahansa ja aikaansaada siten useita eri liikkeitä. Näin koira ei uraudu ja tottelee käskyjämme eikä toimi opitun liikesarjan mukaisesti.

Step koulutus lähtee siitä periaatteesta, että koiralle opetettava liike jaetaan mahdollisimman pieniin osiin. Jokaista liikkeen osaa harjoitellaan erikseen ja vahvistetaan palkitsemalla. Harjoittelussa on tärkeää miettiä osasuoritukset niin, että koiralle ei anneta mahdollisuutta tehdä väärin eli EI KOKEILLA, JOS OLLAAN EPÄVARMOJA ONNISTUMISESTA! Eri osavaiheista (stepeistä) rakennetaan yhdistelemällä toivottuja valmiita suorituksia eli liikkeitä.

Pääperiaatteena, pennuilla ja nuorilla koirilla sekä aina opetettaessa uutta, on se, että koiralle pyritään ensin näyttämään, mitä pitää tehdä (siis saadaan koira itse oivaltamaan toivottu suoritus) ja kun olemme varmoja, että saamme koiran esim. istumaan laittamalla käden taskuun, liitetään juuri siihen hetkeen, kun koira on istuutumassa, käskysana istu. Harjoitusta toistamalla koira oppii liittämään istumiseen ko. käskysanan.

Jo osaavilla koirilla harjoitellaan myös edelleen osasuorituksia, mutta aika-ajoin on kokonaisten koeliikkeiden harjoittelu myös tärkeää, että nähdään, mikä osakokonaisuus kaipaa erityistä hiomista.

Opetustekniikassa koiran suoriutumista helpottaa elekielen tietoinen hyväksikäyttö. On mietittävä tarkasti, että koiralle ei anneta ristiriitaisia käskyjä esim. sanoin ja elein. Ristiriitaisessa tilanteessa koira valitsee todennäköisesti ihmisen elekielen. Koiraa voidaan auttaa ymmärtämään, mitä siltä halutaan esim. taluttimen avulla ja tehostamalla tiettyä toimintaa (esim. noudossa kapulan heitto matalalta herättäen koiran saalisvietti). Koiran onnistuminen on varmistettava tekemällä koiran tason mukaisia harjoituksia. Tärkeintä on koiran ja ohjaajan hyvä kommunikaatio (hyvä kontakti, miellyttävä positiivinen johtajuus ja hyvä motivaatio) ja koiran nopea, oikea-aikainen palkitseminen - palkinnon tulee tulla puolessa sekunnissa toiminnan suorittamisesta!!! Näillä menetelmillä saamme koulutettua kontaktihakuisia, iloisesti työtä tekeviä toko- ja pk-koiria.

KONTAKTI

Koiran ja isännän välinen jatkuva ja tarkka kontakti on kaiken yhteistyön perusta. Käskysanana voi olla esimerkiksi katso. Tämä tarkoittaa, että pysy siinä tarkkaillen ohjaajaa ja odota, mitä hän käskee. Katsekontakti on ehdottoman tärkeä. Ilman sitä ei esimerkiksi saa harjoitella seuraamista.

Kontaktia voidaan harjoitella esim. kesken koiran touhujen joko katso tai koiran nimi, jonka jälkeen koira palkitaan nopeasti (kehuminen, leikki) ja vapautetaan.

Seuraavassa on lueteltu myös muita kontaktiharjoituksia:

- pennuilla voidaan kontaktia harjoittaa työntämällä pentua hellästi poispäin, pentu pyrkii palaamaan luoksesi syliin, jolloin se palkitaan leikkimällä pennun kanssa

- koira, joka ei osaa esim. katso sanaa, voidaan opettaa ottamaan kontaktia nostamalla koiran päätä ylöspäin, toinen käsi kuonon alla ja toinen pään päällä - kun koira katsoo ylöspäin sinua, se palkitaan ja vapautetaan. Hiljalleen vähennetään apuja (toinen käsi pois) ja koira oppii ottamaan kontaktia pelkällä katso-käskyllä.

- liikutaan itse peruuttamalla ja houkutellaan koira mukaan - kun koira innostuu, annetaan istu-käsky, mennään koiran vierelle ja palkitaan (koiran olisi tarkoitus koko ajan pitää katsekontakti).

- liikutaan koiran kanssa, annetaan istu/seiso/maahan-käsky, kierretään koira ympäri (koiran pitäessä koko ajan kontaktia) ja palkitaan koira.

- liikutaan sik sak liikkeillä, jolloin koira saadaan innostumaan, palkinto siitä.

HIHNAN KÄYTTÖ

Hihna on koiran ja ohjaajan välinen "puhelinyhteys". Tämä ei tarkoita sitä, että hihnasta saa tarpeettomasti nykiä. Hihnalla ei saa koskaan rankaista, sillä vain ohjataan koiraa oikeaan suoritukseen.

Hihnassa vetäminen ei koulutuksessa ole sallittua, joten koiran on oltava jonkinlaisessa kontaktissa koko ajan. Kaliseva metallikaulain ei sovellu step by step -koulutukseen.

PALKITSEMINEN

Isäntä päättää aina, koska leikitään, eli tekee aloitteen leikin aloittamisesta ja lopettamisesta. Jos koiran kanssa leikkii jatkuvasti sen merkitys palkintona menettää merkitystään. Leikkiä, samoin kuin lelua (yleensä palkitsemismuotoa) on vaihdeltava sopivasti, että koiran mielenkiinto säilyy. Muistettava on myös se seikka, että palkitaan koira samalla tavalla kuin sitä on motivoitu (esim. motivointi pallolla ja palkinto namilla ei ole suotavaa).

Leikkiä tulisi käyttää vain palkintona, ei lainkaan ajanvietteenä!!!!

Kun halutaan koiran oppivan jotain, on koira palkittava joka osion jälkeen ja palkinnon on tultava HETI oikean tekemisen hetkellä! Älä palkitse koko liikesarjan lopussa, koira ei tiedä mistä sitä palkitaan ja olettaa palkinnon tulevan liikesarjan loppumisesta. Sitähän me emme halua! Tekemisen on oltava kivaa, ei sen loppumisen!!!!!!!

Vahvistamisessa käytetään positiivista vahvistamista, jolloin tulokset tulevat ehkä hitaammin, mutta ovat pysyvämpiä.

Step by step -koulutuksessa liikkeet on jaettu hyvin pieniin osasuorituksiin, jolloin jokaisesta osasuorituksesta palkitaan erikseen. Näin jokaisen osion suorittaminen on koiran mielestä kivaa, eikä koira kyllästy harjoitteluun.

Toinen asia on sitten jo opitun asian palkitseminen. Koiran hallitessa osa-alueen, makupalojen käyttöä tulee vähentää, mutta ei kokonaan lopettaa. Näin koiralla säilyy mielenkiinto tekemiseen, kun välillä saa makupaloja, välillä vain muuten hyväksyntää ja leikkimistä palkinnoksi. Tällä tavoin vältytään tekemästä itsestämme makupala-automaatteja, jolloin koira toimii myös kisoissa, vaikka "automaatti onkin juuri silloin rikki".

MUUTA MUISTETTAVAA

  • Johdonmukaisuus – yksi sana vastaa yhtä käskyä!
  • Älä käytä koulutuksessa päällekkäisiä käskysanoja - jos annat koiralle käskyn istu, miksi antaisit vielä käskyn paikka?
  • Älä tuhlaa arvokkaita käsky-sanoja kotioloissa, ellet todella huolehdi niiden täsmällisestä oikeinsuorituksesta!
  • Jos koira ei onnistu, on palattava koulutuksessa taaksepäin siihen osaan, jonka koira hallitsee. Oivaltamisen opettaminen aloitetaan alusta.

- Älä kiirehdi opetuksessa!

- Koiran tekemät virheet ovat ohjaajan virheitä!!!

- Riko ihmisten olettamat rajat koirasi rodun ominaisuudesta oppia asioita! (Kaikki koirat oppivat noutamaan rodusta riippumatta.)

- Kosketus ennen suoritusta voi häiritä koiraa.

- Jos kuitenkin valitset pakko-metodin koulutuksessa, ole johdonmukainen. Älä sekoita pakkoa ja pehmoa keskenään!

Tavoitteellisessa koulutuksessa olisi muistettava myös seuraavat seikat:

- Harjoittelukirjanpito eri stepeistä

- Kilpailutulosten ja -tason seuranta (mitkä liikkeet menevät hyvin tai huonosti)

- Motivoiva kouluttaja ja steppien lisäksi myös kilpailunomaiset harjoitukset vaihtelevilla paikoilla

- Ajatustenvaihto muiden kouluttajien/koiranomistajien kanssa. Kaikki koirat ovat erilaisia; se mikä toimii toisella, ei toimi toisella.

Edellä selvitetyllä metodilla saadaan kohtuullisen hyviä tuloksia. Menetelmä soveltuu kaikkien koirarotujen kouluttamiseen, mutta erityisesti sillä aikaansaadaan hyviä tuloksia sellaisilla koirilla, joilla on keskittymisvaikeuksia pitkiin harjoituksiin. Kuitenkin meidän tulee muistaa, että "RAKKAUS KOIRAA KOHTAAN ON KUUDEN AISTI. OHJAAJA VOI TEHDÄ TÄLLÖIN VIRHEITÄKIN KOULUTUKSESSA, JA LOPPUTULOS ON SILTI HYVÄ." (Andre Vandergeten)

Teksti on osittain koottu Andre Vandergetenin koulutusmateriaalista vuodelta 1992-1993. Antoisia koulutushetkiä koirasi kanssa!

Esimerkki noutoliikkeen jakamisesta steppeihin:

1. Herätetään koiran mielenkiinto esineeseen esim. leikkimällä sillä itse niin, ettei koira saa esinettä. Kun koira on kiinnostunut, annetaan esine koiralle ja jatketaan itse liikkumista. Koiraa seurataan koko ajan ja kun se aikoo tiputtaa esineen, ohjaajan on oltava valmiina saadakseen sen pois koiralta ennen sen maahantippumista. Huomioitavaa on se, että koiraa kehutaan koko ajan sen pitäessä esinettä, kun se irrottaa kehuminen loppuu heti. Makupalaa ei kannata käyttää, koska silloin koira saa palkinnon esineen tiputtamisesta ja useille koirille nami on tärkeämpi kuin noutoesine. Alussa kannattaa käyttää pehmeitä esineitä, joita koira ottaa mieluummin suuhunsa. Alusta saakka koiraa kielletään pureskelemasta ja kehutaan heti, kun koira vain kantaa esinettä.

2. Kun koira kantaa esinettä hyvin, harjoitellaan sen ottamista maasta. Ohjaaja kyykistyy koiran istuessa vasemmalla puolella. Ohjaaja herättää koiran huomion esineeseen, tiputtaa sen koiran eteen lähelle. Koiran alkaessa tutkimaan esinettä, ohjaaja avaa koiran suuta vasemmalta puolelta varovasti ja sujauttaa esineen koiran suuhun, sanoen käskyn tuo, kehuu koiraa ottaen sen jälkeen esineen välittömästi pois. Mikäli koira ottaa esineen itse, kehutaan sitä ja otetaan esine pois. Tärkeää on, että käsky tuo sanotaan juuri, kun koira ottaa esineen suuhunsa.

3. Kun koira ottaa esineen varmasti suuhunsa, harjoitellaan itse tuomista. Koiran ollessa seisomassa, ohjaaja heittää esineen matalalta ja herättää näin koiran saalistushalun. Koira päästetään lähtemään samantien esineen perään. Kun koira ottaa esineen suuhunsa, lähtee ohjaaja vastakkaiseen suuntaan karkuun kehuen koiraa. Alussa koira pidetään aina kiinni, niin ettei se pääse karkaamaan esineen kanssa. Koiran kanssa voidaan liikkua sen jälkeen vielä jonkin aikaa, ennen esineen pois ottamista. Koiraa tulee kehua koko ajan sen tehdessä oikein. Kun toiminta loppuu, loppuu myös kehuminen. Joillekin koirille on tärkeää saada esine takaisin, jolloin ne luovuttavat mielellään, koska tietävät etteivät menetä esinettä kokonaan.

4. Varastaminen on yleinen ongelma. Niinpä istumaan jäämistä harjoitellaan erikseen esinettä heitettäessä. Koira otetaan perusasentoon, sanotaan käsky istu. Pidetään taluttimesta kiinni sen verran kireästi, että koiran yrittäessä mahdollisesti varaslähtöä, koira ei pääse nousemaan. Esine heitetään, ohjaaja estää koiran ylösnousemisen ja palkitsee koiraa sen istuessa. Koira vapautetaan ja haetaan esine itse pois.

5. Edessä/sivulla pitäminen: Koira laitetaan istumaan, annetaan esine suuhun, odotetaan hetki ja kehutaan, sitten irti-käsky ja palkinto + vapautus. Tällätavoin harjoitellaan luovuttamista. Tässäkään kohtaa en suosittele makupalan käyttöä, koska koira helposti ennakoi luovutuksen halutessaan namin. Ainostaan sellaisilla koirille, jotka eivät halua luovuttaa, suositellen esineen vaihtamista namiin.

6. Esineen tuominen eteen. Annetaan koiralle kapula suuhun ja lähdetään itse peruuttamaan. Koira ottaa kontaktia ja seuraa perässä. Pysähdytään yllättäen ja sanotaan tuo. Kun koira istuu esine suussa, kehutaan, otetaan esine ja vapautetaan.

7. Edelliseen harjoitukseen lisätään koiran esineentuominen esim. sivuilta, niin että koira luovuttaa aina suorana (jalka edessä, niin että koiran on istuttava suoraan eteen).

8. Sivullemeno omana steppinään. Ensin harjoittelu niin, että koira on jo "menosuuntaan". Sitten vaikeutetaan niin, että koira istuu ohjaajaa kohti.